Olin pois viikonlopun, nuorimman lapsen kanssa kahden matkalla perjantaista sunnuntaihin. Lähtiessä sanoin miehelle, että kun menet tekemään saunaremonttia, laita samalla pyykkikone aina pyörimään, kun kerran olet siinä vieressä saunan paneeleita kiinnittämässä.
Kun tulemme takaisin mukavasti sujuneelta viikonloppumatkalta, mikä odottaa? Matot eivät ole lattiassa, koska ne jäivät perjantaina lähtiessämme laittamatta takaisin (en sano tästä mitään, mitäpä tuosta). Kun vien matkalla kertyneitä pyykkejäni koneeseen, on mies siellä tyhjentämässä konetta. Sanoo, ettei voinut tehdä saunaremonttia yhtään. Miksei, tiedustelen. ""Koska piti pestä pyykkiä." Pestä pyykkiä, toistan. "Niin", sanoo mies, "ja viikata". Tiedän, ettei pyykkiä ollut kertynyt kuin ehkä kolme koneellista. Vain mies pystyy käyttämään koko viikonlopun kolmen koneellisen pesemiseen. Jos olisin ollut huumorituulella, olisin voinut sanoa, ettei koneen käymistä tarvitse vierestä vahtia, vaan sen kaksi tuntia, jonka kone käy voi tosiaan tehdä jotain muuta.
Ja entäs sitten vastaanotto heti kotiintultua. Tulimme ystäväni kanssa ja keskustelimme valtion, kunnan ja yksityisen lomankertymistavoista. Puhuimme ystävän kanssa siitä, ettei lauantaita lasketa enää lomapäiväksi. Tästä mieheni alkoi inttää, että kyllä lasketaan. sanoin, että totta kyllä, Teitty osuus lauantaipäiviä pitää olla loman sisällä, mutta niitä ei lasketa lomapäiviksi. Kyllä lasketaan, väitti mieheni. Mitä ihmettä, heti alkaa väittely, kun saavun kotiin, rasittavaa! Ja niin turhasta aiheesta!
